Kahden väsyttävän koronavuoden jälkeen näytti siltä, että edessä olisivat kepeämmät ajat. Paluu kohtaamisiin ilman huolta turvaväleistä. Paluu toimistoihin, jumppasaleille, ravintoloihin ja maskittomaan elämään. Koronan toivottiin kesyyntyvän riesaksi muiden kausi-influenssojen joukkoon. Hurraa!
Uusi normaali jäi kuitenkin toteutumatta. Ainakin siinä muodossa, jota me myös työpaikoilla visioimme. Joudumme elämään uudenlaisen epävarmuuden ja pelon kanssa; Euroopassa puhjenneen sodan varjossa, jonka kerrannaisvaikutukset lankeavat myös meidän päällemme. Sodan varjo tarkoittaa osalle hyvin nopeasti myös konkreettista huolta työstä ja toimeentulosta.
Meillä nyt työelämässä olevilla on poikkeusoloista kokemusta viimeisen kahden vuoden ajalta. Jokaisen yrityksen kulttuuri on joutunut pandemian aikana stressitestiin, jossa sen kulmakiviä on koeteltu.
Osassa yrityksiä on onnistuttu erinomaisesti tukemaan yhteenkuuluvuuden tunnetta ja työn sujuvuutta. Tieto on kulkenut ja Teamsissa on yllättäen syvennetty suhdetta kollegoihin. Tutuiksi ovat tulleet etätyölookit, kodit, perheet ja lemmikit. Empatia on näyttänyt voimansa ja työ on parhaimmillaan tarjonnut hyvällä tavalla taukoa maailman murheista.
Toiset yritykset ovat selvinneet koettelemuksesta heikommin. Työntekijät ovat ajautuneet etäälle toisistaan ja kamerat pysyvät palavereissa visusti kiinni. Monilla on käynyt mielessä, ettei sillä ole niin väliä minkä firman läppäri pöydällä nököttää.
Yrityskulttuurin stressitesti jatkuu uusin vaikeuskertoimin. Meillä ei ole vielä näkyvyyttä siihen, miten Euroopassa puhjennut sota tulee vaikuttamaan talouteen ja työelämään Suomessa. Se on kuitenkin varmaa, että epävarmuus ja pelko ovat jatkossakin läsnä myös työpaikoilla. Yrityskulttuuri määrittelee, millä tavoin kohtaamme ja tuemme toisiamme vaikeiden asioiden edessä.
Visio, missio, ihmiskuva ja arvot ovat yrityskulttuurin kulmakiviä. Niiden epämääräisyys tai puute muokkaa kulttuuria arvaamattomalla tavalla, eikä suinkaan positiiviseen suuntaan. Arvaamattomuutta on tällä hetkellä tarjolla liikaakin. Nyt tarvitaan erityisen paljon kiintopisteitä ja jaettuja arvoja. Kulttuurin yhdistävää voimaa, joka osaltaan tukee ihmisten hyvinvointia, luo pohjaa psykologiselle turvallisuudelle ja kannattelee vaikeina aikoina.
Tavoitekulttuurin määrittely ja yhteisten arvojen kirkastaminen ovat konkreettisia tapoja lähteä varmistamaan kestävää perustaa sellaiselle yrityskulttuurille, joka läpäisee myös edessä olevat stressitestit.
Siitä miten arvoja luodaan ja työstetään, löydät oman blogitekstinsä täältä. Arvojen elämisestä todeksi voit lukea lisää täältä.
Miten arvoja eletään todeksi?