”Suomen elintason kehitys on luultua surkeampaa.” Näin siteerattiin Etlan tutkimuslaitoksen toimitusjohtajaa Aki Kangasharjua Hesarissa (9.12.2023) liittyen työn tuottavuuden vaikutukseen Suomen elintason kehitykseen vuoden 2008 finanssikriisin jälkeen. Yksinkertaistaen, jos julkinen sektori ja kotitaloudet jätetään syrjään, jäljelle jäävät yritykset, joiden tuottavuus on 14 vuodessa kasvanut 0,7 prosenttia. ”Ilman suurempaa talouspolitiikan muutosta 2010-luvulla menetetty elintaso näyttää pysyvästi menneeltä”, kirjoittaa Aki Kangasharju kolumnissaan, jota Hesarin jutussa lainataan.
Pienenevällä porukalla pitäisi saada aikaan enemmän hyvää niin, että yhteiset rahat riittäisivät hoivaan, koulutukseen ja tutkimukseen, reiluuteen, turvallisuuteen, hyvinvointiin, hauskanpitoon ja kotiplaneettamme pelastamiseen, muuan muassa. Jotta jaettavaa olisi, työn tuottavuus on saatava kasvuun. Hesarin jutussa keinoiksi mainitaan investoinnit koneisiin, laitteisiin, tutkimukseen, tuotekehittelyyn ja työntekijöiden osaamiseen. Kiistatta tärkeitä jokainen, mutta ainakin yksi asia tästä listasta puuttuu.
Taitoa voidaan hankkia, mutta tahtoa täytyy johtaa
”Taitoa voidaan hankkia, mutta tahtoa täytyy johtaa”, kirjoitti Panu Luukka, yksi Leidenschaftin perustajista taannoin blogissamme. Työn tuottavuuden kasvu edellyttää investointien ja koulutuksen lisäksi sitä, että työntekijät paitsi osaavat, myös haluavat. Haluavat antaa parastaan ja käyttää luovuuttaan sen organisaation hyväksi, jossa työskentelevät.
Uutuuttaan kiiltävät laboratoriot ja kalliilla hankitut koulutukset eivät itsessään lisää riittävästi tuottavuutta, jos työpaikalle (tai Teamsiin) vaeltaa apea joukko tekemään sen minimin, jolla välttää vaikeat keskustelut suorituksesta. Tai jos porukan aika menee keskinäisiin kiistoihin. Tai jos maailmanluokan toimitiloihin, sairaaloihin tai vaikka ravintoloihin ei saada palkattua riittävästi osaavia työntekijöitä, koska sana huonosta työilmapiiristä on levinnyt.
Organisaatioissa on mahdollisuus vaikuttaa työn tuottavuuteen ja sitä kautta paitsi omaan menestykseen myös yhteiseen hyvään. Tämä onnistuu rakentamalla tavoitteellisesti ja systemaattisesti hyviä työpaikkoja. Sellaisia, joissa ihmiset voivat hyvin ja siten haluavat antaa osaamisensa, luovuutensa ja intohimonsa organisaationsa käyttöön.
Jos on lusikalla annettu huomiota, ei voi kauhalla vaatia tuottavuutta.
Miten liikeelle?
Tarjolla on keinoja, jotka eivät ole vaikeita, eivätkä kalliita, ja silti äärimmäisen hyviä. Ihmisillä on tarve vaikuttaa johonkin itseään suurempaan, olla osa laajempaa yhteisöä ja kuulua omaan porukkaansa. Ensisijaisesti jokaiselle meistä on tärkeää tulla kohdatuksi yksilönä. Tämä viimeisin on hyvä ohjenuora pienille teoille, joilla on suuri vaikutus. Jos on lusikalla annettu huomiota, ei voi kauhalla vaatia tuottavuutta.
Hyvää työpaikkaa rakennetaan kohtaaminen kerrallaan.
Se, että pysähtyy kysymään kuulumiset ja keskittyy kuuntelemaan vastauksen, on pieni teko, jolla on suuri vaikutus. Samoin se, että etämoodissa ottaa puhelimen kouraan ja soittaa toiselle. Kiireessä on helppo piiloutua digikanavien taakse, mutta silloin kohtaaminen jää vaisuksi. Usein valinnoissa on kuitenkin kyse aidosta halusta ja lopuksi tottumuksista. Tottumuksia meistä jokainen voi omalla kohdallaan ja työpaikallaan muuttaa, jos tahtoa löytyy.