Oma HR- ja johtamiskuplainen someni pursuaa tällä hetkellä kysymyksiä siitä, miten lomien jälkeen toivottavasti koittavaan ”uuteen normaaliin” pitäisi organisaatioissa varautua. Usein esitetyt kysymykset ovat tyyliä ”Annatteko luvan tehdä etätöitä myös koronan jälkeen?”, tai ”Voidaanko me pakottaa toimistolle korona-aikana rekrytoidut henkilöt, jotka asuvat 200 km päässä toimistolta?”
Ihan hyviä pohdittavia molemmat. Nyt jos koskaan, käytäntöjen pohtimiseen on momentum.
Valitettavan usein näitä kysymyksiä tunnutaan kuitenkin käsiteltävän laki-, sääntö- ja mutuviidakon syövereissä, irrallaan itse bisneksestä ja organisaation tavoitteista. Ja eiväthän nämä oikeasti mitään irrallisia tai mielipideasioitakaan ole, nämäkään. Nämä ovat yrityskulttuuria.
Valitettavan usein näitä kysymyksiä tunnutaan kuitenkin käsiteltävän laki-, sääntö- ja mutuviidakon syövereissä, irrallaan itse bisneksestä ja organisaation tavoitteista.
Yrityskulttuurilla ei ole itseisarvoa. Meille sopivan kulttuurin määrittää se, miksi olemme olemassa ja mitä meidän on tarkoitus saada aikaan. Millainen työn tekemisen tapa tavoitteitamme tukee? Mikä jengiämme motivoi? Kulttuuri rakentuu yhdessä eletystä arjesta: miten meillä toimitaan, mikä on ok, mikä ei ole, mihin kannustetaan ja mistä tulee sanomista.
Siispä näitäkin korona-exit-kysymyksiä kannattaa lähestyä laajemmasta yrityskulttuurin näkövinkkelistä: millaisen uuden normaalin me tarvitsemme, jotta työmme kohti tavoitteita sujuu entistäkin jouhevammin? Mikä varmistaa, että porukkamme pysyy liekeissä? Toisin sanoen, millaista kulttuuria haluamme jatkossa rakentaa?
Kysymyksiä voisikin lähestyä näin:
Voiko meillä tehdä etätöitä myös koronan jälkeen?
- Mietitään! Mitä meidän kavereiden on arjessaan tarkoitus saada aikaan? Miten näihin tuloksiin pääseminen parhaiten onnistuu? Moni homma sujuu tehokkaasti yksin kotona keskittyen, toisiin taas saadaan korvaamatonta arvoa nimenomaan yhdessä kohtaamisesta. Kaikilla ei ehkä ole mahdollisuutta hiljaiseen keskittymiseen kotona, joten joku paikka on työnantajan hyvä tähänkin tarjota. Joskus taas juuri niistä näennäisen turhista kohtaamisista syntyvät parhaat ideat, työn ilo ja yhteenkuuluvuuden tunne – joten kohtaamisen paikkoja kannattaa järjestää joka tapauksessa. Yhteisö opettaa, sitouttaa, kantaa ja ilahduttaa.
Voiko etätöitä tehdä miten sattuu vai laadimmeko tähän säännöt?
- No tämähän riippuu taas yllä olevasta. Mihin tarvitsemme kohtaamisia? Miten luomme kohtaamisen paikkoja? Onko perusteltua määrittää sääntöjä etätyölle? Ja etätöiden anominen ja raportointi… no, porukka on (toivottavasti) saanut ihan hyvin aikaiseksi korona-aikanakin, ilman vahtimista. Nyt on 2021. Toivottavasti tätä ei tarvitse enää edes miettiä.
Miten ylipäätään saamme porukkaa toimistolle nyt, kun kaikki ovat tykästyneet etäilemään?
- Kysykää itseltänne: ovatko kaikki tykästyneet etäilyyn? Tai voisiko olla, että siihen on ehtinyt moni jo kyllästyä? Toimisto tarjoaa puitteet aikuiseen, asialliseen olemiseen, kaukana kirkuvista lapsista ja lököverkkareista – ihanaa! Jos väkemme ei halua tulla toimistolle, miten tarjoaisimme syyn tulla? Mielekkäämpiä ja vuorovaikutteisempia kokouksia? Viihtyisämmät työtilat? Parempaa kahvia?
No entäpä Pena siellä 200 km päässä?
- Erinomainen kysymys. Jos organisaatio on korona-aikana päättänyt rekrytoida kaukana asuvia, ei liene reilua muuttaa läsnäolopolitiikkaa koronan väistyttyä – ellei tästä ole työsuhteen solmimisvaiheessa jo yhdessä keskusteltu. Jos/kun halukkaat saavat tehdä valtaosan työstä etänä jatkossakin, miten varmistamme, että he kuulevat riittävästi käytäväpuheita, tapaavat kollegoita virtuaalisesti, näkevät palavereissa muutakin kuin puhujan takamuksen (jep, näin käy helposti, jos kamera on pöydällä) ja kuulevat myös kauempaa huutelevien vitsit? Kaikilla on oikeus olla osa työyhteisöä, lähellä ja kaukana.
Tarvitaanko jatkossa flunssasta, omasta tai lapsen, lääkärintodistus?
- Tämäkin on ennen kaikkea luottamuskysymys. Toki myös kätevyyskysymys. Sairaana on kurjaa lähteä lääkäriasemalle jonottelemaan, vielä kurjempaa sairaan lapsen kanssa. Minkä viestin te haluatte ihmisillenne antaa?
Digi- ja etätyöloikkaa maaliskuun puolivälissä reilu vuosi sitten ei juuri ehditty valmistella, mutta paluuta koronan jälkeiseen aikaan ehditään. Varmistathan, että teidän yrityksenne uusi normaali edustaa sitä tavoitekulttuuria ja niitä arvoja, jotka vievät teitä porukkana ja bisneksenä eteenpäin. Näytä, että elätte uudessa arjessanne todeksi sitä, mitä yrityksenä ja yhteisönä haluatte olla.