Tällaisen otsikon nähdessään yli puolet lukijoista varmaan ajattelee, että vihdoin se Johannakin on perinteistynyt ja alkanut HR-mammailemaan.
Näin ei kuitenkaan ole. En halua edelleenkään olla rakentamassa prosesseja HR:n elämän helpottamiseksi tai sen tärkeyden korostamiseksi, vaan organisaation toiminnan parantamiseksi.
Luovuus tarvitsee tukevat rakenteet
Luovuuden ja itseohjautuvuuden intoilun huumassa unohtuu helposti sen mahdollistavat rajat. Jo perinteisessä luovuuden tutkimuksessa todetaan, että luovuus mahdollistuu ainoastaan, jos sille määritetään tukevat rakenteet. Kyse on suunnan ja keskittymisen hakemisesta ja siitä, että pahimmassa tapauksessa lamaannumme kokonaan, koska mahdollisuuksia on rajaton määrä.
Tässä vaiheessa on syytä myös muistuttaa itseään, että luovuudessa on kyse kaikkea ajatustyötä koskevasta ongelmanratkaisusta ja se koskettaa jokaista tämän ajan tietotyöläistä, ei vain taitelijoita tai vaikkapa suunnittelijoita.
HR:n tehtävänä on miettiä, mitkä rakenteet tukevat luovuutta
Yrityksen näkökulmasta johdon ja HR:n tehtävänä on tulevaisuudessa miettiä, mitkä nykyisistä rakenteistamme tukevat aidosti luovuutta ja yhteistyötä ja mitkä vastaavasti estävät niitä. Tämän pohdinnassa palvelumuotoilun erilaiset työkalut, esimerkiksi empatian hyödyntäminen, ovat suureksi avuksi.
Tulevaisuuden yritykset ja johto puhuvat rakenteista ja prosesseista ylpeinä, eivätkä koe niitä kirosanoiksi. Mitkä ovatkaan uudenlaiset, yrityksen luovuutta ja tehokkuutta kasvattavat ”vuoden 2020 rajat”? Tässäpä meille kaikille pähkinää purtavaksi!