”PAHAN henkilöstövajeen kanssa painiskeleva Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri (Hus) on ryhtynyt palkitsemaan työntekijöitään itse tulostettavilla kiitoskorteilla. Uusi palkitsemisen muoto on loukannut sairaanhoitajia, jotka toivoisivat työantajaltaan mieluummin konkreettisia toimia kuin tsemppiviestejä.” Näin kirjotti Helsingin Sanomat 9.8.
Voihan asian esittää noinkin ja tuohon voivottelijoiden ja päänpudistelijoiden kuoroon on helppo yhtyä. Saanen kuitenkin tarjota asiaan toisen näkökannan.
Kiittäminen ja kollegan huomioiminen ovat äärimmäisen merkityksellisiä ja tärkeitä asioita. Kiittämällä toista hänen teostaan, kerrot teolla olleen merkitystä sinulle. Näin tekemällä viestit, että tekijän teko oli arvokas. Kiittämällä avusta, hymystä, tsempistä, venymisestä ja mistä tahansa kiittämisen arvoisesta kiinnität tällaista toimintaa ryhmäsi/organisaatiosi kulttuuriin.
Kiittäminen on siis jo itsesään tärkeää. Tästä asiasta voinemme olla samaa mieltä?
Hus lanseerasi elokuun alussa ”Erinomaisen hoitotyön huomioimisen työkalupakin”. Työkalupakin osana olivat nämä kohua herättäneet itse tulostettavat kollegoille tai esihenkilöille annettavat kiitoskortit. Työkalupakin oli kehittänyt työntekijöistä koostettu asiantuntijatyöryhmä. Asiantuntijaryhmä oli miettinyt aineettomia tapoja palkita työssään uurastavaa henkilökuntaa. Idea kollegapalkitsemista oli virinnyt ryhmän keskusteluissa, pohjautuen erityisesti Husissa tehdyn työolobarometrin tuloksiin. Husin mukaan: ”Työolobarometrin tulokset vuosien varrelta kertovat, että palautteen antamisessa ja kiittämisessä on Husissa parantamisen varaa.”
Idea itse tulostettavasta kiitoskortista tuntuu loukkaukselta, jos kortti nähdään vaihtoehtona palkankorotukselle, lisäresurssille tai vähemmille ylitöille. MUTTA sitähän se ei ole. En ole keskustellut asiasta Husin johdon kanssa, mutta uskon ettei yksikään Husin johtajista ole niin uuno, että uskoo tämän ratkaisevan hoitotyön vakavat rakenteelliset ongelmat (Ja jos joku johtajista näin kaikesta huolimatta uskoo, on Husilla paljon isompia ongelmia, kuin nämä kiitoskortit).
Kiitoskortit ovat vain yksi työkalu työntekijäkokemuksen kehittämisessä ja kyseisellä työkalulla on spesifi ja mielestäni tärkeä funktio itsessään. Toki ymmärrän, että osa henkilökunnasta on närkästynyt kiitoskorttikampanjasta, jos se jää vuoden 2021 ainoaksi teoksi. Mutta pyydän ymmärrystä tähänkin. Olisiko tämä kampanja pitänyt jättää tekemättä, jos resursseja muihin parannuksiin ei olisi? Minun mielestäni ei. Valitettavan monessa organisaatiossa pienet hyvät, joidenkin mielestä naiivit, teot jätetään tekemättä sen takia, että osa työntekijöistä nyrpähtää. Kaikkia ei voi miellyttää ja jos tarkoitusperät ovat hyvät, kuten uskon tässä tapauksessa olleen, kannattaa kuitenkin tehdä, all-in.
Idea itse tulostettavasta, kollegalle tai esihenkilölle annettavasta kiitoskortista tuntuu helposti jo itsessään absurdilta ja lapselliselta. MUTTA vain siihen asti, kun saat jonkun sinulle varta vasten tulostaman ja osoittaman kortin, jossa kortin antaja kiittää sinua eilisestä avusta ja kertoo, miten paljon se hänelle merkitsi. Siinä vaiheessa kortti ei enää ole absurdi, vaan siitä tulee yllättävän merkityksellinen. Sen saaminen tuntuu mukavalta.
Sairaanhoidon työ on vaativaa ja sekä fyysisesti että henkisesti kuormittavaa. Kun tähän yhtälöön lisätään mm. Husin vakava resurssivaje, ei hoitohenkilökuntaa käy kateeksi. Toivon sydämestäni, että Hus saa lisää resursseja käyttöönsä, Apotin rullaamaan ja tilanteen kestävälle tasolle. Tämä vaatii tietenkin aktiivisia tekoja ja hyvää johtamista.
Haluan kuitenkin kiittää julkisesti korttikampanjan kehittäneen työryhmän puheenjohtajaa Terhi Mäkelää siitä, että hän ja hänen työryhmänsä uskalsivat yrittää tehdä asioiden parantamiseksi jotain, vaikka käytössä olevat resurssit ovatkin olemattomat. On helppo olla tekemättä mitään, ja minusta on kunnioitettavaa, että yrittää, etenkin kun tarkoitusperät ovat hyvät. Mielestäni ideanne on tärkeä ja merkityksellinen.
Samalla pyydän kaikkia Husilaisia suhtautumaan avoimin mielin ideaan ja viemään sen käytäntöön. Kiitä kolleegaasi tai jopa esihenkilöäsi. Se voi pelastaa hänen päivänsä, viikkonsa tai jopa enemmän.
Kiitos Terhi myös siitä, että tulit nimelläsi rohkeasti mediaan kertomaan mitä teitte ja miksi. Tuollaista suoraselkäisyyttä suomalaisessa johtamisessa näkee harvoin.
Meillä KYS lastenpsykiatrialla ovat tsemppi / kiitoskortit ovat olleet jonkin aikaa käytössä. Kiistämättä hyvältä on tuntunut, kun kortin on saanut ja itselleni toivoisin aloitteellisuutta korttien lähettämisessä. Joskin face to face kiittäminen on minulle vaivattomampaa. Tärkeää työyhteisöilmapiirin ja työssä jaksamisen kannalta.
Kiitos! Todella hyvä kirjoitus! Hienoa, että tätä kiitoskorttikampanjaa ja kiittämisen merkitystä myös puolustetaan. Suuttujat, loukkaantujat, somessa naureskelijat, rähisijät ynnä muut eivät ole ymmärtäneet, että kiitoskorttikampanjan suunnitelleen työryhmän reunaehdot olivat a) aineeton palkitseminen ja b) nollabudjetti. En ole nähnyt yhtäkään vaihtoehtoista ideaa näiltä suuttujilta näillä reunaehdoilla.
Kiitos hyvästä kirjoituksesta.