Onko onnellisuudella väliä ja mistä se yrityksissä syntyy?

”HR-asiantuntijat, ainakin isommissa firmoissa, sanovat kuulevansa tekijöitä ja parantavansa niiden oloja. Kuitenkin asia on usein päinvastoin eikä siinä oo työntekijän aidolla onnellisuudella kauheesti merkitystä.” Näin virkkasi ystäväni taannoin. Ensiksi totesin, että sen takia meidän firma pysyy hyvin leivässä. Mutta hetken pohdittuani asiaa, tulin toisiin ajatuksiin.

Ei firman tai varsinkaan HR:n tehtävä ole tehdä ihmisistä onnellisia.

Yrityksen tehtävä on tuottaa voittoa

Yrityksen tehtävä on tuottaa voittoa omistajilleen, tämä kuvio on ainakin vielä suurimmaksi osaksi vallalla. Työntekijöitä tämän ei tarvitse automaattisesti kiinnostaa, johdon tehtävä on saada ihmiset välittämään ja tekemään töitä yhteisen maalin eteen.

Suurin merkityksen ja luulisin, että samalla onnellisuuden tunne syntyy arjen työstä, ei ympärille ympätyistä lattekoneista tai yhteisistä ulkomaan reissuista. Nämä on upeita lisiä, sitä en kiellä. Mutta onnellisuutta ne eivät takaa.

Tämä tarkoittaa HR:n näkökulmasta sitä, että suurin fokus tulisi olla esim. asiakkaalla / etänä työskentelevien työntekijöiden kokemuksen vahvistamisessa, yhteydenpidon helpottamisessa ja heidän kehittymisensä varmistamisessa sopivilla keinoilla ja palveluilla. Liiketoiminnan tukeminen arjen helpottamiseksi voi olla esimerkiksi HR:n käyttämien järjestelmien ylläpitoa ja kehittämistä niin, että yhtään ylimääräistä työaikaa ei hallinnollisiin hommiin mene. HR:n asiakkaita ovat työntekijät ja heidän kauttaan HR tuottaa arvoa yrityksen asiakkaille, palvelut tuotetaan siis työntekijäkokemus edellä.

Monesti kuulen HR:n puolelta valitusta esimerkiksi siitä, että ”taaskaan jengi ei täytä niitä tuntikirjauksia”, ”eikö ne vieläkään hiffaa mistä nää matskut löytyy” ja ”joudun vastailemaan joka päivä ihan turhiin tiketteihin ja pyyntöihin”. Tässä kohtaa henkilökohtaisesti ainakin päreet palaa aika nopeasti. Eivät ihmiset tyhmiä tai laiskoja ole, vaan monesti asioita ei ole muotoiltu työntekijäkokemus edellä ja toinen totuus on se, että HR:n tehtävänä nyt on hoitaa niitä hallinnollisia hommia ja monesti keskitetty apu on paras keino niitä hoitaa. Tikettijärjestelmä on oikein mahtava tapa hoitaa asioita kasvavissa yrityksissä.

Onnellisuus syntyy arkisista kohtaamisista

Onnellisuus syntyy ihan niistä arkisista kohtaamisista ja toiminnoista. Työntekijäkokemuksen kehittäminen onkin tärkeää juuri niissä ”tylsältä” kuulostavissa toimissa, jota monesti HRM-kentäksi kutsutaan: poissaolojen ilmoittaminen, mistä löydän kollegalahjan, mitä tapahtuu kun olen jäämässä perhevapaalle… HR:n on tärkeää ymmärtää ja sisäistää tämä. Koetaan ylpeyttä näiden teemojen kehityksestä ja hoitamisesta, se on yhtä tärkeää kuin vaikkapa seksikkäältä kuulostavat työnantajalupausten muotoilut tai muut HRD-puoleksi luonnehditut tehtävät.

Mahtavaa ja haastavaa arkisen onnellisuuden tuottamisessa on se, että jokaisen kokemus on yksilöllistä. Järjestelmien ja prosessien muotoilu yksilöä palvelevaksi on ihan jumalattoman haastavaa ja siksi ihan sairaan makeeta. Toivon, että HR-kollegat tiedostatte tämän ja koette erittäin suurta ylpeyttä hallinnollisen puolen hoidosta ja kehittämisestä. Tätä kulmaa ei tuoda tarpeeksi esille tai riittävällä voimalla.

Loppujen lopuksi, tästä onnellisuuden tunne kumpuaa tekijöihin.