Kun koronaepidemia näyttää (onneksi!) hiipumisen merkkejä, suunnittelevat organisaatiot kovaa vauhtia uutta normaalia. Miten meillä tehdään töitä jatkossa? Lähinä vai etänä, kaikki vai osa, säännöillä vai ilman?
Näin kesälomien lähestyessä hiipumista alkaa olla havaittavissa myös monen meistä vireystilassa. Psykologi minussa nosti päätään ja aloin miettiä, että mites jos suunnittelisi samalla itselleen uuden normaalin – oli epidemiaa tai ei.
Kesän korvilla tai vaikka lomalla laiturin nokassa saattaa olla monelle meistä otollinen hetki miettiä, mitä sitä tulee päivät pitkät tehtyä. Eikä vain mitä, vaan myös miten ja miksi. Käytänkö aikani siihen, mihin haluan sen käyttää? Saanko aikaiseksi sitä ja sillä laadulla, kuin haluan saada? Riittääkö aika ja energia työn lisäksi muuhunkin?
Sana kulttuuri tulee latinan sanasta cultura, joka tarkoittaa maaperän hoitamista, kultivointia.
Millainen on oma ajankäytön ja työn tekemisen kulttuurini? Miten kultivoin oman työkykyni ja -tehoni maaperää, millaiset onnistumisen edellytykset itselleni luon?
Vaikken ole kummoinenkaan maanviljelijä (tosin äitienpäivän herneenversot ovat yhä hengissä!), ymmärrän sen, että kuivasta koppurapellosta lienee turha odottaa kovin runsasta satoa. Tai jos viljelee sikinsokin kaikenlaista eikä missään vaiheessa kitke rikkaruohoja pois, pelto kasvaa tukkoon eikä mikään pääse kukoistamaan. Ja kuten tiedämme, jos toimii kuten tähänkin asti, saa sitä mitä tähänkin asti. Siis jos porskuttaa eteenpäin samassa sumussa kuin aina ennenkin, mitään kovin uudenlaista viljaa tuskin saa tulevaisuudessakaan niittää.
Entä jos nyt pysähtyisikin tekemään vähän huolellisempaa maaperän muokkausta, jotta seuraavalla satokaudella, eli lomien jälkeen, saisi nauttia ihan oikeasti mielekkäästä ja kestävästä (työn) arjesta? Päättäisi mitä viljelee, miettisi miten se tehdään.
Itseäni tämän jokavuotisen (oikeastaan jokaviikkoisen koska eihän tässä valmiiksi tule) kultivointityön äärellä auttaa muutaman kysymyksen äärelle pysähtyminen, raakarehellisesti itseni kanssa keskustellen:
Ovatko tavoitteeni selkeät? Tiedänkö mihin tähtään (isossa kuvassa ja päivätasolla)?
Mistä innostun ja tykkään? Onko päivissäni riittävästi minua innostavia työtehtäviä ja elementtejä? Entä vapaa-ajallani?
Mistä lannistun tai kuormitun? Miten voisin muuttaa tai vähentää näitä tekijöitä arjessani?
Onko minulla riittävä osaaminen tavoitteideni saavuttamiseen? Keneltä voisin oppia, kenen osaamista hyödyntää tukenani?
Mihin käytän aikani? Mitkä ovat aikasyöppöjäni ja miten pääsisin näistä eroon?
Emme voi hallita elämäämme, mutta voimme hallita energiaamme. Eli miten pidän huolta (aivo)terveydestäni ja vireystilastani? Nukunko tarpeeksi?
Viime kädessä organisaatiotkin koostuvat joukosta yksilöitä. Kun aloitan itsestäni ja pistän oman (työ)elämäni kulttuurin kuntoon, saatan samalla tehdä palveluksen aika monelle muullekin, sekä työssä että siviilissä. Satorikasta uutta normaalia!