Kuuntelin eilen aamuratikassa Airbnb:n tarinaa. Se on innostava tarina ja yrityksen perustajat ovat selkeästi myös intohimoisia tyyppejä. Tosi hyvää maanantaikamaa!
Yksi keskustelu jäi soimaan tällä kertaa päähäni. Airbnb epäonnistui ensin neljä kertaa ja lopulta onnistui sen yhden kerran. Sen, jonka me kaikki tiedämme. Isoin syy lopulliseen läpimurtoon oli perustaja Joe Gebbian mukaan koodaus- ja skaalauskeskeisen ajattelun muuttaminen loppukäyttäjäsuuntautuneemmaksi. Ohjeena hänellä oli: ”Menkää ihmisten pariin, olkaa piraatteja! Älkää kysykö lupaa ja odotelko turhaan, vaan menkää.”
Gebbian ohje jäi mieleeni
Oman historiani takia Gebbian ohje resonoi eniten HR-puoleeni ja ajattelin kaikkia niitä työpaikkoja ja yrityksiä, joissa olen saanut vierailla tai työskennellä. Melkein kaikissa HR istuu omassa huoneessaan, useasti jopa lukkojen takana sensitiivisten asioiden varjolla. Yksikkö, joka on tuottamassa palveluja lähtökohtaisesti vain yrityksen työntekijöille, istuu erillään muusta organisaatiosta. Aika hassua.
Luottamukselliset keskustelut voidaan käydä neukkareissa, salaiset paperit saa suljettua lukollisiin kaappeihin ja läppäreihin saadaan näytönsuojaimet. Meillä, HR:llä, ei ole enää mitään syytä lukittua erilleen, nyt on viimeistään aika jalkauta omien joukkojen pariin!
Olen huomannut saman käytännössä
Itse huomasin tämän käytännössä edellisessä työpaikassani. Aloitin työskentelyn omassa huoneessa, jossa minun lisäkseni istuivat muut hallinnon henkilöt: talous ja IT. Istuimme tyytyväisinä kellarihuoneessa ja tuotimme palveluita yläkerrassa istuvalle tekijäjoukolle.
Kävin yläkerrassa monta kertaa päivässä ja ravasin tapaamisissa ja haastatteluissa. Tunsin, että olin näkyvissä ja tavoitettavissa kun oli tarvetta, mutta muutoin oli ihanaa, kun sai keskittyä rauhassa. Parin kuukauden päästä kävin kuitenkin keskustelua tiimin kanssa ja kuulin, että monella työntekijällä oli sellainen olo, että HR ei ollut tarpeeksi tukena ja näkyvissä. Päätin kokeilla paikan vaihtoa ja siirryin keskelle avotoimistoa. Olin kaikkien saatavilla, koko ajan.
Pääsy pois omasta HR poterosta
Ensimmäinen viikko meni harjoitellessa, en saanut hetken rauhaa ja aloin itse kokea ahdinkoa. Sitten sovimme pelisäännöistä: kun minulla on kuulokkeet päässä, ei minua saa häiritä kuin hätätapauksissa. Pikkuhiljaa aloin huomata uuden järjestelyn tuomia etuja: näin miten ihmiset kommunikoivat, huomasin puutteita prosesseissa, pystyin puuttumaan haasteisiin, ennen kuin ne eskaloituivat isommiksi. Sain inspiraatiota tekijäkaartin projekteista, tiesin mitä meidän jengi oikeasti puuhaa, pääsin pois omasta HR poterostani ja kuin huomaamatta silmäni aukesivat laajemmalle.
Puhumme jatkuvasti siitä, että HR funktiona on kokemassa suurta muutosta. Helpoin tapa lähteä tekemään muutosta käytännössä on tämä: mene omiesi keskelle, ole osana tiimiä, ei sen sivustalla puuhaava tuki. Tule ulos hallinnon kaapistasi HR.
Hieno kirjoitus Johanna! Esiintuomasi asiat ovat onnistumisen kannalta elintärkeitä. Ei ihmisiä voi oikein johtaa eikä auttaa, jos heidän kanssaan ei ole missään tekemisissä. Eikä kerran kaksi vuodessa pidettävä henkilöstötutkimus oikein aja kuuntelemisen ja läsnäolon funktiota. Toivottavasti useampi HR:n ja johdon/esimiestason toimija ottaa mallia ja siirtää pöytänsä sinne missä elämä ja arki tapahtuu 🙂
Kiitos positiivisista kommenteistasi Matti! Toivotaan, että mahdollisimman moni tarttuu tuumasta toimeen 🙂
– Johanna