…jo heti ensimmäisellä työviikolla
Ensimmäinen työviikkoni laidarina on loppusuoralla. Tunnustan, että loikka uuteen jännitti – olin aiemmassa työpaikassani mukana rakentamassa yrityskulttuuria firman olemassaolon alkumetreiltä asti, se tyyppi, jolta kysyttiin neuvoa ja jonka kaikki tunsivat. Nyt minun pitäisi osata integroitua uuteen kulttuuriin, uuteen yhteisöön, ”nobodyna” tulokkaana laidari-konkareiden joukkoon.
Onnistumista tukeva yrityskulttuuri näkyy jo rekrytointiprosessissa
Tällä viikolla, jos koskaan olen kuitenkin saanut ilokseni todistaa mitä tarkoittaa työssä onnistumista tukeva yrityskulttuuri, heti työsuhteen alkuaskelista alkaen. Tai itse asiassa jo ennen tätä viikkoa: työyhteisöön ja talon tapoihin integroiminen alkoi jo rekrytointiprosessissa. Työhakemuslomake oli laittoman pitkä, mutta samalla hurjan sitouttava – jos kysymyksiin vastaa ajatuksella, on väistämättä mietittävä, kuka minä ammattilaisena olen, mitä työltäni haluan ja mitä annettavaa minulla Leidenschaftille olisi. Seuranneet neljä haastattelukierrosta ja blogin kirjoittaminen vahvistivat tätä kokemusta entisestään. Rekrytointipäätöstä juhlistettiin pullolla kuohuvaa, ja pääsin jo kesän aikana ennen työsuhteen varsinaista alkua mukaan työyhteisön rentoihin kohtaamisiin babyshowereiden ja stand–up-illan merkeissä. Ensimmäisen työpäivän pelottavin osa oli näin häivytetty pois – tiesin jo minkä näköisiä kasvoja olisi vastassa ja millainen läppä tällä jengillä lentää.
Ajoissa toimitettu työkalenteri on vuoro-vanhemman pelastus
Pari päivää ennen töiden alkua sain kutsun aamiaiselle ensimmäisenä työpäivänäni. Työvälinetoiveet oli luonnollisesti pyydetty hyvissä ajoin ja ilmoitus puhelinliittymän vaihdoksesta kilahti tekstarina turvallisesti kännykkääni jo ennen kuin olin saanut iPhoneni kuoristaan hypisteltäväkseni. Upeimpana juttuna pidin kuitenkin sitä, että kahden kuukauden, siis todella kahden kuukauden, alustava työkalenterini toimitettiin minulle samoissa tervetuliaisviesteissä. Vuorovanhemman ruuhka-arkea helpottaa kummasti, kun työmatkat pääsee kalenteroimaan hyvissä ajoin. Sitä paitsi heti tuli olo, että minua tarvitaan ja odotetaan, ei vain yhteisöön vaan ihan sinne ”oikeisiin töihinkin”.
Arvopuhetta vahvistaa konkretia
Ensimmäisen päivän herkkuaamiaisen jälkeen viikko on edennyt syksyn kick–off-päivällä illanviettoineen, yhteisillä lounashetkillä ja monipuolisella perehdytyksellä. Työvälineiden, ohjelmistojen ja toimistotarvikekaappien syövereiden tuntemus on varmistettu heti, jotten joudu öö-moilailemaan arkisten asioiden kanssa turhaan. Kuitenkin kaikkein tärkeimmältä on tuntunut kulttuuriperehdytys: ties kuinka monta kertaa olen viikon aikana istunut alas toimitusjohtajan tai jonkun perustajaosakkaista kanssa keskustelemaan Leidenschaftin arvoista, ihmiskuvasta, tavasta nähdä maailma ja tehdä töitä. Puheita vahvistaa konkretia: luottokortin tilaaminen, avoin pääsy kaikkiin tiedostoihin, rohkea keskustelu Leidenplatzilla eli yhteisessä työtilassamme.
Ja se pelko nobodyksi jäämisestä – totaalisen turha. Useammasta suusta minulle on painotettu, miksi juuri minä olen odotettu ammattilainen tähän joukkoon ja minkä osaamiseni jakamista minulta eritysesti odotetaan. Leidenschaftin ensimmäinen arvo näyttäytyy vahvasti ja kolahtaa syvälle sydämeen jo viiden päivän työkokemuksella:
Uskomme, että ihmiset ihmiset ovat lähtökohtaisesti hyviä.
- Ihmiskäsityksemme määrittää sen, miten suhtaudumme toisiin ihmisiin ja minkälaisia vuorovaikutussuhteita voimme itsemme ja muiden välille rakentaa.
- Me uskomme, että ihmiset ovat syntyjään hyviä ja kyvykkäitä ja kohtelemme toisiamme tämän uskomuksemme mukaisesti.
- Jokaisella ihmisellä tulee olla tasa-arvoinen mahdollisuus onnistua, kehittyä ja menestyä.
- Jokaisella ihmisellä on oikeus hyvään työelämään.
8.8.2019 Heli