Tämä blogi syntyy hyvin erilaisessa tilanteessa kuin aikaisemmat kirjoitukseni. Tein reilu kuukausi sitten ison päätöksen, kun päätin lähteä sisäisen motivaation perässä kohti uusia työtehtäviä. Kollegat olivat ihmeissään uutisesta, sillä olimme juuri tutustuneet ja saaneet hommat hyvään käyntiin enkä ollut antanut merkkejä aikeistani. Asian kertominen tuntui todella kurjalta, sillä olihan tämä jengi ottanut minut avosylin vastaan, perehdyttänyt, tsempannut ja osoittanut monella tapaa, että olin osa tätä intohimoista työelämän muuttajajoukkoa.
Yrityskulttuurimuotoilijaksi ryhtyminen vaati rohkeutta
Minulle päätös tulla Leidenschaftin yrityskulttuurimuotoiljaksi oli rohkeutta vaativa muutos. Epäröin, olisiko työ sellaista kun kuvittelin ja olisinko oikeanlainen tyyppi, mutta kannustavat tapaamiset ja keskustelut saivat minut vakuuttuneeksi, että tämä kortti pitäisi ehdottamasti katsoa. Leidenschaftin yksi arvoista on rohkeus, joka minulle tässä merkitsi sitä, etten halunnut jättää kokematta tätä mahdollisuutta.
Leidenschaftissa autamme yrityksiä selvittämään, mitkä ovat työntekijöille motivaation ja hyvinvoinnin kannalta merkityksellisimmät asiat ja miten nämä työssä toteutuvat. Pohdin näitä samoja kysymyksiä myös osana perehdytystäni. Oma TOP5:ni muodostui kutakuinkin seuraavista asioista; mielekkäät työtehtävät, yrityksen innostava päämäärä ja tavoite, vahva yhteishenki, vaikutusmahdollisuudet omaan työhön sekä työympäristö, jossa voi olla oma itsensä. Minulle näistä ylivoimaisesti tärkein on itse työ ja siihen kulminoitui myös orastava kaipuuni takaisin sisäisen HR:n rooliin.
Tunnistin kaipuun sisäisen HR:n rooliin ja paluuta ei ollut
Yrityskulttuurimuotoilijana työtä tehdään monien yritysten ja organisaatioiden kanssa. Projekteissa on hienoa se, että pääset ulkopuolisena ihmisenä sukeltamaan organisaation ytimeen eli kulttuuriin ja pystyt kiteyttämään havaintoja, jotka auttavat yrityksiä kehittymään työpaikkoina paremmiksi. Vaikka tämä rooli oli kiinnostava, jäin itselleni kiinni ajatuksesta ”olisipa kiva päästä toteuttamaan ja tekemään noita asioita käytännössä”. Huomasin, että kaipasin sisäisen HR:n roolia, jossa pääsen itse tekemään ja auttamaan muita pitkäjänteisesti niin kehittämistyössä kuin arjen pyörittämisessä. Halusin olla osa sitä yritystä, jossa tätä roolia toteutan. Tunne tuli selkeänä ja tiesin sen siksi vaikuttavan pidemmällä tähtäimellä motivaatiooni.
Merkityksellisyyden löytäminen vaatii valintoja, joiden lopputulosta ei aina tiedä
Itselle merkityksellisen löytäminen vaatii joskus valintoja, joiden lopputulosta ei ennalta tiedä. Olen kiitollinen Panulle, Monalle ja Markukselle, että he uskoivat minuun ja ottivat remmiinsä mukaan täysillä alusta asti. Mietin viimeisenä työpäiväni, olisinko voinut tunnistaa tämän itselleni merkityksellisen seikan jo rekrytointivaiheessa, mutta en löydä siihen selvää vastausta. Vain kokemus kertoi sen minulle.
Mahtavia kokemuksia (myös mukavuusalueen ulkopuolella;), tärkeitä ammatillisia oivalluksia ja ihania ihmisiä mahtui aikaani Leidenschaftilla. Kiitos kollegat Enna, Mikko, Johanna ja Andy – olette todella kova, ammattitaitoinen ja intohimoinen joukko, jonka tekemisen voimalla työelämä muuttuu askel kerrallaan paremmaksi.