Laidarin vuosi
Vuosi sitten tähän aikaan painelin Kasarminkatua pää kolmantena jalkana, jännitystä tihkuen ja Flown jälkeisessä ”huminassa” kohti Leidenschaftin ensimmäistä yhteisaamiaista ja ensimmäistä työpäivääni.
Vuosi sitten tähän aikaan painelin Kasarminkatua pää kolmantena jalkana, jännitystä tihkuen ja Flown jälkeisessä ”huminassa” kohti Leidenschaftin ensimmäistä yhteisaamiaista ja ensimmäistä työpäivääni.
Palasin tänään viikon lomailun jälkeen sorvin ääreen ja olo on kuin äärilleen ladatulla Duracell-pupulla. Akut on nyt ladattu ja fiilis on kaikin puolin mainio. Lomani oli onnistunein ikinä. Ja siihen löytyy myös syy.
Minua harmittaa se, miten meillä Suomessa puhutaan työstä. Töihin pitää tai on jopa pakko mennä. Töistä päästään vasta kolmen tunnin päästä. Toivotaan, että olisi jo perjantai.