Työelämässä on meneillään hiljainen, mutta merkittävä muutos.
Monelle työyhteisö on jo vuosia sitten vaihtunut kotitoimiston autonomiaan. Kehittämiseen suunnatut investoinnit ovat vaihtuneet säästöohjelmiin. Osa tehtävistä on siirtynyt tekoälylle, samalla kun organisaatiot etsivät kuumeisesti seuraavaa kasvuloikkaa maailmassa, jossa ennustettavuus on muuttunut harvinaiseksi luksukseksi.
Monessa yrityksessä luvut kertovat samaa tarinaa: kasvu on hidastunut, muutosneuvottelut ovat arkipäiväistyneet ja tulevaisuus näyttäytyy sumuisempana kuin pitkään aikaan. Kun näkymä hämärtyy, katse kääntyy helposti lähemmäs. Siihen, mikä on omassa vaikutuspiirissä juuri nyt.
Samaan aikaan työelämän keskustelua hallitsevat tuottavuus, tehokkuus ja uudistumispaine. Järkiperäisesti tarkasteltuna resepti vaikuttaa yksinkertaiselta: tehdään enemmän, paremmin ja fiksummin.
Ihmiset eivät kuitenkaan elä pelkästään järkiperäisistä tavoitteista. Kun epävarmuus osuu omalle kohdalle, omaan tiimiin tai omaan työpaikkaan, kyse ei ole enää strategiasta. Kyse on turvallisuuden tunteesta. Ja juuri siinä näkyy yksi aikamme kiinnostavimmista työelämäilmiöistä.
Mitä suomalaiset pitävät merkityksellisenä juuri nyt?
Olemme selvittäneet Siqni-tutkimuksella jo kymmenen vuoden ajan, mitkä asiat suomalaiset kokevat työssään kaikkein merkityksellisimmiksi oman motivaationsa ja hyvinvointinsa kannalta. Vastauksia on kertynyt yli 200 000.
Vuosi 2018 oli mielenkiintoinen, sillä tuolloin työelämä oli hyvin erilaisessa tilanteessa kuin tänään: talous kasvoi, työmarkkinat olivat vahvat ja tulevaisuuteen liittyi optimismia. Se oli viimeinen vuosi ennen pandemian alkua. Tuolloin 22 prosenttia suomalaisista nosti omia kiinnostuksia vastaavat kehitysmahdollisuudet viiden tärkeimmän työmotivaatiotekijänsä joukkoon. Vaikutusmahdollisuudet omaan työhönsä koki puolestaan erityisen tärkeäksi 26 prosenttia vastaajista.
Viimeisen 12 kuukauden aikana kerätyssä aineistossamme kuva näyttää toisenlaiselta.
Omia kiinnostuksia vastaavat kehitysmahdollisuudet nostaa tärkeimpien asioiden joukkoon enää 12 prosenttia vastaajista. Vaikutusmahdollisuuksia omaan työhön pitää tärkeimpänä 21 prosenttia.
Kyse ei ole pienestä heilahtelusta. Vuosikymmenessä kehitysmahdollisuuksien merkitys on lähes puolittunut. Se pysäyttää.
Ovatko ihmiset menettäneet kunnianhimonsa?
Ensimmäinen, ehkä hieman kyyninen tulkinta voisi olla, että kehittyminen ei vain enää kiinnosta. Että ihmiset ovat mukavuudenhaluisempia kuin ennen. Että turvallisuus kiinnostaa enemmän kuin kasvu. Että oma arki menee yhteisen edelle.
En kuitenkaan usko siihen.
Paljon uskottavampi selitys löytyy ihmisen perustarpeista; kun se mitä ympärillä tapahtuu, luo enenevissä määrin epävarmuutta, huomio siirtyy luonnollisesti korkeammista tarpeista perustarpeisiin. Ennen kuin ihminen miettii, miten voisi kasvaa, kehittyä tai vaikuttaa enemmän, hän haluaa tietää olevansa turvassa.
Onko työpaikalla minulle paikka myös huomenna?
Kohdellaanko minua reilusti?
Pystynkö sovittamaan työn ja muun elämän yhteen?
Voinko luottaa siihen, että tämä kaikki kantaa vielä ensi vuonna?
Vasta kun näihin kysymyksiin löytyy myönteinen vastaus, vapautuu energiaa seuraavaan tasoon: Kasvuun. Kehittymiseen. Vaikuttamiseen.
Työelämän oma Maslow-ilmiö
Siksi uskon, että kyse ei ole motivaation katoamisesta. Kyse on työelämän Maslow-ilmiöstä.
Vuoden 2018 jälkeen meitä koetelleet pandemia, geopoliittinen epävarmuus, inflaatio, korkojen nousu, jatkuvat organisaatiomuutokset ja tekoälyn synnyttämä murros ovat siirtäneet monen huomion selviytymiseen.
Tämä näkyy myös siinä, mitä ihmiset työltä nyt toivovat. Yhä useampi etsii vakautta, tasapainoa, joustavuutta ja mahdollisuutta olla oma itsensä. Asioita, jotka auttavat jaksamaan ja luomaan tunnetta siitä, että elämä pysyy omissa käsissä.
Ehkä juuri siksi kehitysmahdollisuuksien hiipuminen motivaatiotekijänä onkin niin kiinnostava signaali. Ei siksi, että ihmiset olisivat menettäneet halunsa oppia ja kehittyä, vaan siksi, että turvallisuuden tarve on noussut hetkellisesti niitä merkityksellisemmäksi.
Jos työelämässä on käynnissä Maslow-ilmiö, ratkaisu ei löydy uusista kehitysohjelmista tai kovemmista tavoitteista. Se löytyy kulttuurista. Sellaisesta kulttuurista, jossa ihmiset voivat luottaa toisiinsa, kokea olevansa arvostettuja ja uskoa siihen, että organisaatio elää arvojensa mukaisesti. Vasta silloin energiaa vapautuu jälleen kasvuun, kehittymiseen ja tulevaisuuden rakentamiseen yhdessä.
Mitä tästä pitäisi ajatella?
Suomalainen työelämä ei ole menettänyt kasvunhaluaan. Se on viime vuosina siirtynyt selviytymismoodiin, jossa turvallisuus ja tasapaino ovat hetkellisesti nousseet kehittymisen ja vaikuttamisen edelle.
Tästä näkökulmasta yrityskulttuurin johtamisen merkitys korostuu enemmän kuin ehkä koskaan aiemmin. Jos ihmiset kokevat epävarmuutta, kuormitusta tai vaikutusmahdollisuuksien puutetta, heidän huomionsa kohdistuu luonnollisesti perustavanlaatuisiin tarpeisiin: työn jatkuvuuteen, oikeudenmukaisuuteen, hyvinvointiin ja arjessa selviytymiseen. Tällöin energiaa ei välttämättä riitä uuden oppimiseen, kokeilemiseen tai aktiiviseen kehittämiseen.
Yrityskulttuurin johtamisen tärkeä tehtävä onkin luoda ympäristö, jossa turvallisuus ja kasvu eivät ole toistensa vastakohtia. Parhaissa työyhteisöissä ihmiset kokevat samanaikaisesti olevansa turvassa ja olevansa matkalla eteenpäin. He uskaltavat ottaa vastuuta, kokeilla uutta, vaikuttaa omaan työhönsä ja kehittää osaamistaan, koska luottamus organisaatioon, johtoon ja omaan selviytymiseen on riittävän vahva.
Jos kehitysmahdollisuuksien ja vaikuttamisen merkitys todella vähenee pitkäjänteisesti, riski ei koske ainoastaan yksilöiden motivaatiota vaan myös organisaatioiden uudistumiskykyä. Siksi yrityskulttuurin johtamisen keskeinen kysymys tulevina vuosina ei ehkä olekaan, miten saamme ihmiset kehittymään enemmän, vaan miten rakennamme sellaisen työympäristön, jossa ihmisillä on jälleen energiaa, uskoa ja halua kehittyä. Kasvuhalukkuus ei synny vaatimalla, vaan luomalla olosuhteet, joissa tulevaisuus tuntuu mahdollisuudelta eikä uhkalta.
—
Mona on yksi yrityskulttuuritoimistomme perustajista ja suhtautuu aiheeseen intohimoisesti – eikä vain perustajan roolissa, vaan myös Eezy Leidenschaftin upean tiimin vetäjänä.
Lähde opiskelemaan yrityskulttuurin muotoilua, Suomen kovimpien yrityskulttuuriosaajien kanssa.