Katse ylös käsidesistä

Tästä(kin) selvitään. Voin luvata sen.

Ne organisaatiot, jotka nostavat katseensa käsidesipurkista ja uskaltavat suunnitella elämää koronan jälkeen, tulevat kuitenkin selviämään paremmin kuin ne, jotka keskittyvät voivottelemaan vallitsevaa tilannetta ja pesemään käsiään rakkuloille.

Organisaatiot tarvitsevat uskoa tulevaisuuteen. Ja uskokaa, en kirjoita tätä punavuorelaisesta kuplasta käsin. Tämä paska osuu meihin ihan yhtä kovaa kuin muihinkin, mutta voivottelemalla ei tästä selvitä. Tässä hetkessä pitää turvata yrityksen tulevaisuus ja tehdä se siten, että se vahingoittaa mahdollisimman vähän sen ihmisiä. Mutta, jos uskoa ei ole, voi lamput sammuttaa saman tien.

Aivan kuten organisaatiot, myös sen ihmiset tarvitsevat uskoa tulevaisuuteen. Älä siis lopeta markkinointia, äläkä myyntiä. Älä lopeta kehitystyötä, älä myöskään viestintää. Ja todettakoon, että kehitystyöllä ja viestinnällä en tarkoita uusien käsipesu- tai etätyöpolitiikkojen hinkkaamista. Jatka kehitystyötä siitä mihin jäit, ennen kuin tämä pahuksen virus osui tuulettimeen. Ennen pitkää maailma palautuu normaaliksi ja silloin sinä voit olla jo lähtötelineissä, kun muut vielä miettivät mihin ne piikkarit jätettiinkään.

Organisaatiosi kaipaa nyt tekoja, jotka vahvistavat sen työntekijöiden uskoa paremmasta huomisesta tai edes paluusta normaaliin. Tee siis sellaisia tekoja ja viesti sellaisia asioita, jotka nostavat katseen ylös ja jotka suuntaavat tekemisen eteenpäin.

Keväälle suunnitellut firman tyky-päivät siirtyvät varmasti eteenpäin, ellei halua päivän aktiviteetiksi autenttista ”rosvo” ja poliisi -leikkiä. Tyky-päivänkin voi viettää luovasti etäillen.

Älä kuitenkaan missään nimessä siirrä keväälle tai alkukesälle suunniteltua henkilöstökyselyä. Ihmisten fiiliksistä tulee olla erityisen kiinnostunut tällaisina hetkinä. Heillä täytyy olla keino kertoa, mitä juuri nyt kuuluu ja heidän täytyy kokea, että heistä välitetään. Ennen kaikkea henkilöstökyselyllä viestitään, että elämää on poikkeustilan jälkeenkin. Kysely luo uskoa ja omalta osaltaan sanoittaa toivoa ja juuri sitä, me kaikki tässä hetkessä kaipaamme.

Elämä jatkuu ja tästä selvitään. Ja joo, muistetaan pestä ne kädet.

– Panu