Minua harmittaa se, miten meillä Suomessa puhutaan työstä. Töihin pitää tai on jopa pakko mennä. Töistä päästään vasta kolmen tunnin päästä. Toivotaan, että olisi jo perjantai. Ja onneksi kohta on taas loma…
Työstä nauttimisen myöntäminen on monille vierasta
Tämän tyyppisen puheen perusteella voisi ajatella, että työpaikkamme ovat läpisurkeita. Ja valitettavasti, joissain tapauksissa näin onkin, mutta minä uskon vakaasti, että valtaosa työpaikoistamme on kuitenkin ihan hyviä. Suurimpana ongelmana tässä lieneekin se, miten olemme oppineet työstämme puhumaan. Suomessa työn tekeminen on luterilainen kunnia-asia, mutta työstä nauttiminen (tai ainakin siitä ääneen puhuminen) vierasta. Tiedän ihmisiä, jotka ovat todella tyytyväisiä työhönsä ja onnellisia tekemästään työstä ja siitä huolimatta he sanottavat työn pakoksi ja perjantain viikon parhaaksi päiväksi.
Maanantai on viikon paras päivä
Olen pohtinut miksi itse koen työn tekemisen niin kuin sen koen. Miksi maanantai on minulle usein se viikon paras päivä, vaikka monille muille se on se vastenmielisin. Lapsuuteni kodissa ei koskaan haukuttu pomoja, eikä valitettu töihin menosta. Suhtautuminen työhön oli innokasta ja siitä puhuttiin arvostaen. Siinä ehkä syy tai ainakin osa siitä. Olen toki ollut myös siitä etuoikeutettu, että työpaikkani ovat olleet erinomaisia ja olen aina saanut tehdä työtä, jota rakastan. Ja ei, se ei tarkoita sitä, etteikö olisi ollut päiviä jolloin on ollut ”pakko mennä töihin”. Olen kuitenkin ollut pääsääntöisesti tyytyväinen ja silloin kun en, olen nostanut tyytymättömyyteni esille. Tämän olen tehnyt siellä, missä asioihin voi vaikuttaa – työpaikalla.
Tapamme puhua työstä vaikuttaa siihen, mitä työltä odotamme. Jos yleinen keskustelun taso työstä on keskinkertaista tai sitä ei ole ollenkaan, tyydymme työpaikoillammekin keskinkertaisuuteen. Tällöin teemme usein myös työmme keskinkertaisesti. Yrityksien, jotka eivät halua tyytyä keskinkertaisuuteen, tuleekin käydä aktiivista dialogia työntekijöidensä kanssa työstä ja sen mielekkyydestä.
Pohditaan yhdessä tapaamme puhua työstämme
Minulla onkin meille kaikille pyyntö. Me kaikki työhömme tyytyväiset: Pohditaan tapaamme puhua työstämme. Jos koette, että menette liian helposti valittavan valtavirran mukaan, päättäkää olla menemättä. Säätäkää puheenne sävyä positiivisemmaksi, uskaltakaa olla onnellisia. Ja te tyytymättömät, avatkaa suunne siellä missä voitte työhönne ja työoloihinne vaikuttaa, eli työpaikoillanne. Ja yritykset ja niiden johto, kuulkaa työntekijöitänne!
Muutos siinä miten puhumme, muuttaa maailmaa ympärillämme. Päätetään siis yhdessä muuttaa puhetapamme työstä positiivisemmaksi. Se olisi kulttuuriteko, joka vaikuttaisi positiivisesti vielä vuosikymmeniä tästä eteenpäin.