Palasin tänään viikon lomailun jälkeen sorvin ääreen ja olo on kuin äärilleen ladatulla Duracell-pupulla. Akut on nyt ladattu ja fiilis on kaikin puolin mainio. Lomani oli onnistunein ikinä. Ja siihen löytyy myös syy.
Oletko sinäkin ’lomasuorittaja’?
Olen etsinyt täydellisen loman reseptiä koko työurani ajan. Viime vuodet olen pitänyt lomani pääsääntöisesti viikon tai kahden pätkissä pitkin vuotta. Lomapäivistäni yli 90% on mennyt matkoilla. Näin olen varmistanut, että ”otan lomasta kaiken irti”. Ja paljon niistä matkoista olen saanutkin. Se, kuinka levänneenä olen työhön palannut, onkin jo toinen tarina… Olen ollut #lomasuorittaja.
Viime viikko oli kuitenkin erilainen. Vietin aikaa sukuloidessa, nukuin paljon, söin (paljon), urheilin, pelasin pleikkaa ja lautapelejä. Siivosin kotia, sisustin yhden huoneistamme uusiksi ja luin hesaria. Tämän kaiken tein suuria suunnittelematta, hetkessä eläen. Ihan perushommaa, mitä moni varmaan lomillaan tekee – tämä lomasuorittaja ei koskaan.
Spontaanius pelasti loman
Se, mikä tästä lomasta teki erilaisen, oli että se tuli tietooni lyhyellä varoitusajalla. Toimarimme Markus yllätti meidät muutama viikkoa ennen joulua kertoen, että pidämme välipäivien yli viikon palkallista vapaata. Ensireaktioni oli tyrmistynyt. Olin kiitollinen tästä työnantajan eleestä, mutta myös hämmentynyt: En tiennyt mihin nyt tuon viikon käyttäisin. Päätin uhkarohkeana, että kokeilen viettää lomani toisin kuin mihin olen tottunut. En lähtenyt varaamaan maailmanympärimatkaa. Päätin ottaa chillisti.
Loma oli arvokas minulle, mutta myös firmalle. Viikon palkallinen vapaa on yritykseltä iso investointi, mutta ainakin tässä tapauksessa se tulee kantamaan hedelmää vielä pitkälle. Niin minulle kuin firmalle. Osaan ottaa seuraavillakin lomillani rennommin ja näin olen täydessä pelikunnossa töihin palatessa. Lisäksi loman antaminen oli työnantajalta merkittävä osoitus välittämisen kulttuurista ja se vahvisti entisestään haluani olla osana sitä.
Mahtavasta lomasta huolimatta ja myös siitä johtuen. #TGIM